die Wellen des Lebens

Tänään toinen vaihto-oppilas Brett (USA:sta) oli kipeenä eikä huvittanu YHTÄÄN mennä matikan tupla tunnille yksin, niinpä lähdin sitten vaan tylysti bussilla kotiin kesken koulupäivän. (Toivottavasti tästä ei oikeesti seuraa mitään sanktioita..) Matikan tunnit on oikeesti ihan jees, jos Brett on myös paikalla, koska me ei koskaan tehä mitään. Puhutaan, pelataan vaan tai kuunnellaan musiikkia. :)
Mutta siis, koska pääsin tyytyväisenä bussilla kotiin, on mulla vihdoinkin taas aikaa kirjoittaa, mitä oon tehny.

(ei muuten oll Brettin kaa ainoita, jotka nukkuu matikan tunnilla...)
Viime viikonloppuna, oikeastaan jo viime perjantaista lähtien ajettiin seitsemän tuntia kuoron kanssa bussilla Leverkuseniin Länsi-Saksaan. Siellä meillä oli vielä samana perjantai-iltana ensimmäinen kuoroesitys. Yö nukutttiin isäntäperheissä. Mulla kävi isäntäperheen kanssa vähän huono tuuri. Ensinnäkin olin yksin, (useimmat saivat nukkua kaverin kanssa samassa perheessä) ja mun host MUMMO oli 82-vuotias eläinhöperö, jolla ei ollut miestä eikä siis myöskään lapsia. Kaiken lisäksi yhteisen kielen kanssa oli vielä vähän ongelmia. Kun hostmummoni kuuli, että oon vaihto-oppilas, se puhui aina niin hitaasti ja kovaäänisesti, että koetteli jo vähän hermoja. Samassa asunnossa nukkui mun ja mummon lisäksi koira, neljä marsua ja SIILI, jolle oli oma kylmetetty huone, koska siilit tarvii talviaikaan kylmyyttä, että ne voi nukkua.
Voi ehkä vähän arvata, mitä aattelin eka kun näin mun host mummon ja asunnon..., mutta ei se sitten loppujen lopuksi ollut niin paha. Mummo oli tosi ystävällinen, (vaikkakin ei laittanu muuta ruokaa mulle, kun leipää) ja pysty vielä ajaa autoa.
Lauantaina oli jälleen kuoroesitys ja iltapäivällä ajettiin Kölniin joulutorille tai mikä se nyt sitten olisi...joulumarkkinoille. Saksaksi jokatapauksessa Weichnachtsmarkt. Sitten jälleen nukkumaan host mummolle. Hän oli kutsunut illalla vielä kylään ystävämummonsa, joka oli yhtä vanha, ja siellä sitten istuin puoli yhteentoista saakka kahvikuppi kädessä rupatellen kahden 82-vuotiaan kanssa.
Sunnuntaina vielä viimeinen esitys ja seitsemän tunnin ajo takaisin Schweriniin.
Maanantaina koulun jälkeen Schwerinin rotary vaihto-oppilaat eli Brett, Marie ja minä mentiin yhden sulosen Rotary pariskunnan kyydillä Lübeckin joulumarkkinoille. Oli ihan mahtava ilta! Lübeck on tähän mennessä kaunein kaupunki, jossa oon ollu, ja jouluvalot oli niin upeita. Lisäksi seura oli loistavaa, ja tämä pariskunta tarjosmeille kaikki ruuat ja juomat siellä. Rakastan joulumarkkinoita!