die herzlichsten Grüsse

Vihdoinkin pääsin tietokoneen ääreen ja vieläpä muutaman kuvan kanssa. Poissa Suomesta olen tähän asti ollut vajaat kolme viikkoa. Älkää siis välittäkö, jos suomenkielen kirjoitustaitoni on vähän puutteellista.
Yhden viikon olen viettänyt Ranskassa, Atlantin rannalla loikoillen. Toisen viikon meloin "Saksa-perheeni" kanssa Loirea pitkin ja kolmas viikko on hurahtanut Saksassa paikkoihin tutustuen. Kuvia ja kerrottavaa siitä mitä ensimmäisinä viikkoina on tapahtunut, on paljon, mutta luulen, että kirjoittelen aina vähän kerrallaan ja laittelen kuvia sitä mukaa.

Lähtö oli todella raskas. Lentokentallä teki vain mieli juosta takaisin porttien läpi ja jäädä Suomeen. Mutta kuitenkin nyt on kaikki jo paljon paremmin. Oikeastaan kaikki on ollut super ihanaa! Sisarukset, vanhemmat, isoäitin (kaikki kutsuvat häntä "Oma", enkä edes tiedä hänen oikeaa nimeään) talo, melontareissu, Ranska, Pariisi ja Schwerin. Schwerin on siis kaupunki, jossa asun. Siitä aion vielä joskus kertoa tarkemmin.

Suoraan sanoen minulla oli paljon onnea, kun sain tämän perheen ensimmäisenä. Kaikki ovat todella musikaalisia ja laulavat yhdessä tai erikseen lähes tauotta. :) Samanikäinen siskoni on nimeltään Eva, ja hän lähtee valitettavasti parin viikon sisällä Argentiiniaan myöskin vuosivaihtoon. Veljeni on 15-vuotias, yliherttainen ja hauska. Valitettavasti hänellä ei aina ole tarpeeksi kärsivällisyyttä selostaa minulle uudestaan, mikä on saanut muut nauramaan. Mutta pidän hänestä silti. Lisäksi perheeseen kuuluu valkokirjava kissa nimeltä Minka ja perheen musta lammas eli musta koira nimeltä Toby.
Kuvassa viimeinen pala Suomen ilmatilaa.