Xmas lights

Hämeenlinnan valot eivät kyllä ihan vedä vertoja Tampereen tai Helsingin valoille, mutta kyllähän noista vähän jouluinen fiilis tulee. Huomenna onkin jo aatto :) Hyvää joulua kaikille, sinne Saksaan Annalle myös ♥

Tänään toinen vaihto-oppilas Brett (USA:sta) oli kipeenä eikä huvittanu YHTÄÄN mennä matikan tupla tunnille yksin, niinpä lähdin sitten vaan tylysti bussilla kotiin kesken koulupäivän. (Toivottavasti tästä ei oikeesti seuraa mitään sanktioita..) Matikan tunnit on oikeesti ihan jees, jos Brett on myös paikalla, koska me ei koskaan tehä mitään. Puhutaan, pelataan vaan tai kuunnellaan musiikkia. :)
Mutta siis, koska pääsin tyytyväisenä bussilla kotiin, on mulla vihdoinkin taas aikaa kirjoittaa, mitä oon tehny.

(ei muuten oll Brettin kaa ainoita, jotka nukkuu matikan tunnilla...)
Viime viikonloppuna, oikeastaan jo viime perjantaista lähtien ajettiin seitsemän tuntia kuoron kanssa bussilla Leverkuseniin Länsi-Saksaan. Siellä meillä oli vielä samana perjantai-iltana ensimmäinen kuoroesitys. Yö nukutttiin isäntäperheissä. Mulla kävi isäntäperheen kanssa vähän huono tuuri. Ensinnäkin olin yksin, (useimmat saivat nukkua kaverin kanssa samassa perheessä) ja mun host MUMMO oli 82-vuotias eläinhöperö, jolla ei ollut miestä eikä siis myöskään lapsia. Kaiken lisäksi yhteisen kielen kanssa oli vielä vähän ongelmia. Kun hostmummoni kuuli, että oon vaihto-oppilas, se puhui aina niin hitaasti ja kovaäänisesti, että koetteli jo vähän hermoja. Samassa asunnossa nukkui mun ja mummon lisäksi koira, neljä marsua ja SIILI, jolle oli oma kylmetetty huone, koska siilit tarvii talviaikaan kylmyyttä, että ne voi nukkua.
Voi ehkä vähän arvata, mitä aattelin eka kun näin mun host mummon ja asunnon..., mutta ei se sitten loppujen lopuksi ollut niin paha. Mummo oli tosi ystävällinen, (vaikkakin ei laittanu muuta ruokaa mulle, kun leipää) ja pysty vielä ajaa autoa.
Lauantaina oli jälleen kuoroesitys ja iltapäivällä ajettiin Kölniin joulutorille tai mikä se nyt sitten olisi...joulumarkkinoille. Saksaksi jokatapauksessa Weichnachtsmarkt. Sitten jälleen nukkumaan host mummolle. Hän oli kutsunut illalla vielä kylään ystävämummonsa, joka oli yhtä vanha, ja siellä sitten istuin puoli yhteentoista saakka kahvikuppi kädessä rupatellen kahden 82-vuotiaan kanssa.
Sunnuntaina vielä viimeinen esitys ja seitsemän tunnin ajo takaisin Schweriniin.
Maanantaina koulun jälkeen Schwerinin rotary vaihto-oppilaat eli Brett, Marie ja minä mentiin yhden sulosen Rotary pariskunnan kyydillä Lübeckin joulumarkkinoille. Oli ihan mahtava ilta! Lübeck on tähän mennessä kaunein kaupunki, jossa oon ollu, ja jouluvalot oli niin upeita. Lisäksi seura oli loistavaa, ja tämä pariskunta tarjosmeille kaikki ruuat ja juomat siellä. Rakastan joulumarkkinoita!

Nikolaus Tag

Saksassa ei 6.12. vietetä Suomen itsenäisyyspäivää, vaan samalle päivällä osuu Nikolaus Tag, pyhän Nikolauksen päivä. Nikolaus oli Turkissa elänyt piispa ja hyväntekijä, joka on myöhemmin nimitetty pyhimykseksi katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa. Tästä huolimatta täällä myös protestanttiset perheet juhlivat Pyhän Nikolauksen päivää. No varsinaisesti päivän aikana ei juhlita. Ihmiset menevät töihin ja kouluun niinkuin normalisti. Tapana kuitenkin on, että edellisenä iltana (5.12.) kaikki puhdistavat kenkänsä, ja yön aikana Nikolaus käy täyttämässä puhtaat kengät suklaalla, karkeilla ja ehkä vielä muutamalla lahjalla.

Aivan loistava päivä! Miksei tätä Suomessa vietetä? Omat kenkäni olivat aivan täynnä, ja lisäksi kenkien viereen oli asetettu vielä extra jättisukka täynnä makeisia. Karkkien lisäksi sain: mandariinejä, omenan, kahdet sukat, sukkikset, suihkugeelin, vartalovoiteen, jätti Kinder-yllätysmunan, maapähkinoita, nätin peltirasian kekseillä varusteltuna ja kaksi jättisuklaajoulupukkia. Oli siis melkein, kuin jouluaatto olisi tullut etuajassa. Wikipediasta lainaten Pyhä Nikolaus onkin osaltaan ollut antamassa hahmoa modernille joulupukille.

kuvat we ♥ it

Suomi - lauantai

Viikonloppuna pidettiin mun ihanan isäntäperheen kanssa Suomi -viikonloppu. Lauantai aamuna keitin aamupalaksi perus kaurapuuroa, joka yllättävästi mastuikin perheelle, tosin aika vahvasti sokeroituna, maidon ja mansikkahillon kanssa.

Aamupalan jälkeen käveltiin yhdessä perheen kanssa valikoimaan joulukuusia paikasta, josta niitä voidaan ostaa. En tiedä miksi sitä kutsutaan?? joulukuusipuutarha?... (ja tämä osio ei siis varsinaisesti kuulunut suomi-viikonloppuun, sillä muutoin olisimme tepasteelleet lumiseen umpirämeikköön vasta 22.12. kirveen tai vesurin kanssa ja raahanneet kuusen samantien kotiin.)
Koska tämän osion suoritimme saksalaisittain, selvisimme joulukuusen etsintäreissulla vain päitämme kääntelemällä polun oikealle ja vasemmalle puolelle, sekä varausnumerolla. Varasimme kaksi kuusta. Yhden pienen host- mummille ja toisen perheelle.

Suomi viikonloppu sai kuitenkin jatkoa, kun valmistin päivällisen. Kokkasin makaronilaatikkoa, mikä ei ehkä ole niin suomalainen kuin vaikka poronkäristys, mutta raaka-aineiden puutteen takia makaronilaatikko sai kelvata. Löysin kaupasta myös hyvinkin yhdennäköistä "ruis"leipää kuin suomessa, ja valmistin lisäksi normin kurkku, tomaatti salaatin. Jälkiruuaksi leivoin mustikkapiirakan, mikä onnistu ihan ylihyvin!

Ilta ei myöskään valitettavasti tietääkseni jatkunut Suomi- tunnelmissa, sillä minä lähdin parin kaverini kanssa illalla diskoon ja tulin vasta yöllä kotiin. Sunnuntainakaan ei tapahtunut muuta suomalaista, kuin leivon joulutorttuja. Ensimmäisen adventin kunniaksi koristeltiin jo lähes koko talo kauniilla joulukoristeilla. Suomi - viikonloppu lyhentyi oikeastaan vain Suomi- lauantaiksi.

Mein erstes Mal in Berlin

Viime perjantaina 19.11. oli kaikki alueemme vaihto-oppilaat kutsuttu parin tunnin vierailukierrokselle Berliinin Reichstagiin eli suomeksi Saksan valtiopäivätaloon, jossa kokoontuu Saksan parlamentti. Lisää tietoa paikasta saa tietty googlettamalla. :)

Meillä Schwerinissä oli pitkä viikonloppu eli perjantaina ja maanantaina vapaata! Siispä lähdin toisen vaihto-oppilaan, Marien kanssa kahdentoista junalla Berliiniin, ja reilun parin tunnin jälkeen oltiinkin Berliinin päärautatieasemalla. Seurueeseen liittyi vielä pari muuta vaihtaria ja käveltiin yhdessa muutaman sadan metrin matka Reichstagiin.

Berliinin päärautatieasema (yllä)

Yllä olevassa kuvassa näkyy osa sellasesta jännästä näköalatornista, jonka seinän viertä kierrettiin ylös, ja sieltä näky upeita Berliinin nähtävyyksiä esim. televisiotorni ja Brandenburgin portti.

Valtiopäivätalon vierailun jälkeen hengattiin noin kymmenen hengen porukalla vielä Potsdamerplatz:ssa. Potsdamerplatz tuhottiin täysin toisen maailmansoden aikana ja senpä takia se on nykyään täynnä kuuluisien suunnittelijoiden arkkitehtuuriluomuksia. Potsdamerplatzista siirryttiin vielä pariksi tunniksi istumaan baariravintolaan, ja sitten ajettiin Marien ja kanssa junalla Brandenburgiin nukkumaan erään vaihtarin kotiin, koska paluu Schweriniin ois venyny liian myöhäseksi. Lauantai hengailtiin vaan rauhallisesti Brandenburgissa mm. leffoja katellen ja sunnuntaina matkustettiin Berliinin kautta takaisin tuttuun ja turvalliseen Scweriniin.

Tampereella

Torstaina kävimme Claudian kanssa koulun jälkeen pitkästä aikaa Tampereella. Päätimme reissusta ruokavälkällä - tuollaiset extemporejutut on ihan parhaita! Vitsi kyllä rakastan tuota kaupunkia, olen jo niin päättänyt muuttaa sinne opiskeluiden jälkeen ♥

Kohta on jo joulukin, tajusin sen oikeastaan vasta nähdessäni kaikki nuo jouluvalot. En vielä jaksa miettiä lahja-asioita tai muutakaan, olen enemmänkin sellainen joka hoitaa asiat viimeisimmällä mahdollisilla hetkellä (tai ihan vaan myöhässä).

♥ Tanja

100/365

Hyvin heikentyneellä matikallani laskin tänään, että olen ollut poissa Suomesta tasan sata päivää. Sehän siis tarkoittaa enemmän kuin neljäsosaa vuodesta! Siis mitä,niin paljon jo takanapäin. Aika osaa oikeesti lentää, jos se haluaa.( oppitunneillahan se ei sitä tee ) Alku on mennyt uskomattoman nopeasti. Tietysti. Alussa kaikki on uutta ja päivät täysin erilaisia. Tapaa aina uusia ihmisiä ja iltaisin on niin väsynyt uuden kielen puhumisesta ja kuuntelemisesta, että nukkuu yöt sikeästi läpi taas uuteen erilaiseen päivään.

Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin arki muodostuun täälläkin. :) Tavallaan nythän mulla pitäis olla vaikemmat ajat edessä, sillä monet vanhat vaihto-oppilaat on sanonut, että pahin koti-ikävä on ennen joulua ja jouluna. Siinä vaiheessa, kun kaikki uutuuden viehätys on poissa ja tulee ensimmäisiä vastoinkäymisiä.

Ja näin siis uskon itsekin, mutta tästä huolimatta odotan innokkaasti joulua eli niitä ehkä "vaikeimpia aikoja".

P.S. Tänä aamuna näin jo huurretta lehtien pinnalla, tulee kuulemma aikainen talvi tänä vuonna tänne Pohjois-Saksaan ainakin.

Wrecking the journal

En ole saanut aikaiseksi hankkia Italiakuvia järkkärin omistavalta kaveriltani, joten en voi vieläkään väsätä matkapostausta kyseisestä reissusta. Sen sijaan voisin kertoa muuten vain kuulumisiani kera wreck this journalin tuhoamiskuvien (olen kantanut kirjaa mukanani siitä lähtien kun sen ostin ja käytön jäljet alkavat vähitellen jo näkyä..).

± Olen ollut jo puoli vuotta syömättä punaista lihaa. Kerran tosin tapahtui vahinko, kun Italiassa kanapihvin sisällä olikin kinkkusuikale (hyi saasta). En syönyt sitä loppuun.

± Aloitin pari viikkoa sitten autokoulun ja olen kuullut siitä jo ihan mukavasti kuittailuja. Tällä hetkellä en nimittäin aja mitään pyörää kummempaa, mutta olen silläkin onnistunut jo pari kertaa aika komeasti kolaroimaan.

± Vaihdoin pitkästä matematiikasta lyhyeen vaivaisen seitsemän kurssin opiskelun jälkeen, tosin luen tämän kahdeksannenkin loppuun ja uusinnoissa menen tekemään lyhyen kokeen. Ei se siitä olisi kiinni ettenkö pärjäisi vaan ihan puhtaasti laiskuudesta. Minusta tulee isona floristi, ja tuskin siinä työssä juuri mitään tekee vektoreilla (tosin matematiikanopettajani oli kovasti sitä mieltä että voisin vielä mullistaa koko floristiikka-alan ja olla maailman ensimmäinen matemaattisesti suuntautunut kukkakauppias).

± Saatamme ehkä muuttaa. Kerrosta ylempänä vapautuu kaksio ja äitini yrittää saada asuntomme vaihdettua siihen.

± Viime aikoina unissani minua on mm. uhattu tappaa, raiskattu, jahdattu aseen kanssa pitkin Citymarkettia ja puukon kanssa Jukolassa. Mitä ihmettä?

♥ Tanja

Lovely holidays

Mä rakastan lomia. Niinhän me varmaan kaikki. Vietin ihanan, lämpimän ja rentouttavan viikon Turkissa ja otin paljon kuvia. :) Pääsin ensimmäistä kertaa Suomesta lähtöni jälkeen saunaan! Saunoinkin sitten seuraavien kuukausienkin edestä joka päivä. Saunominen ei kyllä ehkä olisi ollut niin tarpeellista 25 asteen lämpötiloissa...
Hotellini sijaitsi paikassa nimeltä Kemer, ja voin kyllä suositella, jos muut turistit tai kissat ei haittaa. Ihan hullu turistirysä, kissoja joka puolella, mutta kauniit maisemat ja ystävällisiä ihmisiä. On niin yli ihanaa, kun näkyy vuoret ja merenranta yhtaikaa. Vasemmalla yläkulmassa on kuva vuoren huipulta nimeltä Tahtali, joka on 2365 metriä meren pinnan yläpuolella. Kivasti voi katsella pilviä yläpuolelta. Toivottavasti kaikki on nauttinu lomistaan yhtä paljon kuin minä!

Hajottaa

Joo'o. Oon ollu hiljaisena tosi pitkään, mutta jotenkin on tuntunut mahdottomalta avata Bloggeria ja ruveta kirjoittamaan. Kerron täällä kyllä tarkemmin Italian matkasta jonka tein tuossa reilu viikko sitten, mutta muuten mitään erikoisen suurta ei ole tapahtunut. Tällä hetkellä viettelen 20 päivän "syyslomaani", joka koostuu kokonaisuudessaan siis siitä Italian reissusta, parista opettajien lomautuspäivästä ja viikon varsinaisesta syyslomasta. Kahden ensimmäisen takia minulla olisi iso kasa koulujuttuja tehtävänä maanantaiksi - arvatkaas kolme kertaa olenko tehnyt niitä? Olen joka päivä vaan nukkunut myöhään, hillunut kavereiden kanssa ja ostanut sekä katsonut ihan liikaa leffoja. Tää on oikeestaan ihan mukavaa elämää.

Tänään olisi lähtö tuossa iltapäivemmällä Hope-tapahtumaan, ja ihmettelen itsekin miksi olen nyt jo hereillä. Minulla olisi aikaa nukkua vielä pari tuntia, mutta ehkä luovutan ja menen vaikka suihkuun tai jotain. En ole varmaan kymmeneen vuoteen herännyt vapaaehtoisesti ilman herätyskelloa ennen kello kymmentä...

Tällainen muuten hajottaa tällä hetkellä aika pahasti:

Mun huoneessa ei toimi edes patteri :| Jäädyn tänne.

♥ Tanja

Loire 11.8.- 17.8.

Jatkoa Ranskan rantalomalle tulee vihdoin tässä.
Toisen lomaviikon isäntäperheeni kanssa vietin meloen pitkin Loirea. Otsikostakin jo päätellen tästä melontaviikosta on jo monta kuukautta, mutta on vielä pakko laittaa muutama kuva upeasta viikosta, sillä nyt huomenna (kun syysloma alkaa) lennämme viikoksi Turkkiin aurinkoon, ja sitten on taas uusia lomakuvia laitettavana. :D Hiukan koomista, että kirjoitan blogia kertoakseni Saksan vaihtovuodesta, mutta postauksia tulee enemmän muista maista. No... kyllä Saksastakin vielä juttua tulee.:)

Aloitimme pienestä kylästä nimeltä Baugy ja päädyimme myös melko pikkuruiseen kylään nimeltä Decize. Yhteensä matkaa tuli vähän päälle sata kilometriä, jotka viiden päivän aikana meloimme. Päivävauhti oli siis keskimäärin 20 kilometriä.
Se oli kuulemma hitain tahti, mihin he ovat ikinä edenneet, mutta ei se ollut mikään yllätys, sillä meloimme kahdella kanootilla, mikä on tiedettevästi paljon hitaampaa kun kajakeilla ja aikaisemmin he ovat meloneet kajakeilla.

Jokapäiväinen rytmi oli suunnilleen, että kymmenen aikaa lähdettiin ja illalla oltiin perillä viiden tai kuuden aikaan. Päivän aikana pysähdyimme vähintään kerran rantaan ja teimme lounaan. Yöt vietimme melkein aina leirintäalueilla teltassa ja yhden kerran puhtaasti vain joen rannalla.

Ranskassa ja luulen myös, että Saksassa on melko suosittua lähteä lomalle leirintäalueelle joko teltan tai asuntoauton kanssa.

Kuva 1: täältä kanootit, kuva 2: semi väsähdys, kuva 3: linnuntietä

La plage de Cap coz

Pieni, nopea, kuvallinen esittely siitä, mitä mm. teimme loma-asunnolla ollessamme.

Valinnanvaikeutta

maisemia ja palmuilua

pingistä hostperheen kanssa

futista rannalla (se ihme pikkumyy olen minä)

vierailu eläintarhassa

täällä kävelimme

näkymä uimarannallemme

Koska jostain pitää aloittaa, aloitan alusta

Nyt on vihdoinkin pakko kirjoittaa Ranskan reissusta tai se jää pian kokonaan kirjoittamatta.

Koko vaihtonvuoteni alkoi siis siitä, kun saavuin Berliiniin 1.8. n. kello 12. Vastassa lentokentällä olivat Eva ja Johannes, perheen lapset. Matkustimme junalla yhdessä Schweriniin, ja Schwerinin juna-asemalla odottivat host-vanhempani. Kaikki vaikuttivat alusta lähtien todella ystävällisiltä. Grit-"äidiltä" sain heti halin ja kukkakimpun käteeni. Loppupäivän vietimme uudessa kodissani pakkaillen seuraavan päivän Ranskan matkaa varten.

Matkustaminen Ranskaan tapahtui autolla. Ajoimme Saksasta Belgian, Hollanin ja Pariisin läpi Ranskan länsirannikolle Cap-coziin loma-asuntoon. Ensimmäisen reissuyön yövyimme lähellä Pariisia. Seuraavan päivän vietimme Pariisissa, jossa kävimme mm. Notre Damessa ja Eiffel- tornin juurella. Yksi yö vielä hotellissa n.40 km länteen Pariisista ja kolmantena päivänä olimmekin jo Cap-cozissa. Kuvia olisi valtavsti, mutta päädyin laittamaan tänne vain hyvin valikoidut kolme kuvaa;)

Kuvassa näkymä loma-asunnon parvekkeelta. Taka-alalla häämöttää siis Atlantin valtameri.

Onnee!

♥ Tanja

- kuva we♥it

Jalat maassa, pää pilvissä

En ole ikinä oikein tykännyt vaaleanpunaisesta. Se on mielestäni väri niille, jotka rakentavat päässään pilvilinnoja ja haaveilevat salaa naapurin suloisesta pojasta tai valkealla ratsulla ratsastavasta prinssistä. Itse olen aina tykännyt enemmän vihreästä.

Tänään mieleni teki kuitenkin vähän hempeillä, joten kaivoin esiin ainoat vaaleanpunaiset omistamani asiat sekä (500) Days of Summer -elokuvan ja lähdin Tiinalle sitä katsomaan. En osaa oikein muodostaa leffasta mitään mielipidettä vielä, pitää varmaan jossain vaiheessa katsoa se vielä toistamiseen. Pistäisin sen kuitenkin samaan kategoriaan Virgin Suicidesin, the Truman Shown ja American Beautyn kanssa - ne jännät mutta samalla ah-niin-viehättävät.

Olen valmistautunut syksyn saapumiseen jo vaihtamalla vaaterekista mekot neuletakkeihin ja kaivamalla villasukat esille. En silti panisi pahakseni vielä viimeistä helleaaltoa...

Anna, onko Saksassa jo kylmä?
♥ Tanja

Einschulung feirn in Schwerin

Postaukseni tulevat nyt aivan väärässä järjestykseessä, sillä nyt tulee kuvia eilisestä päivästäni eikä vielä Ranskan matkastani. Saksassa on tapana juhlia sitä, kun lapsi aloittaa koulun ja eilen olin perheeni tuttavan pojan koulunaloittajaisjuhlissa " Einschulung feirn". En tiedä suomennetaanko tuo sana nyt aivan tulla tavalla, sillä tietääkseni Suomessa ei ole mitään aivan vastaavaa sanaa. Tapana on, että lapselle annetaan valtava töttörö makeisia, leluja sekä koulutarvikkeita. Lisäksi vielä mitä tahansa lahjoja. Ja nyt puhutaan oikeasti valtavasta töttöröstä, sillä yleisesti töttöröt ovat aina suurempia, kuin lahjan vastaanottaja.

Aluksi oli tietysti ruokailu. Ravintola oli aivan mahtava. Ruoka oli herkullista. Virallisia nimiä ruuille en tiedä, mutta alkupalana oli creme fraichea sekoitettuna kalaan, seuraavaksi vaahdotettua juustokeittoa ja pääruokana maailman herkullisinta kalaa kermakastikkeella. Suomeksi en kalan nimeä tiedä, mutta täällä sitä kutsuttiin "Saibling". Viimeisenä tuli luonnollisesti jälkiruoka; suklaakakkua banaaneilla ja vaniljajäätelöä. Sehr lecker!!

Saibling fischsuklaakakkua banaanilla höystettynä :)

Päivää jatkettiin vielä pienellä kävelyllä seuraavaan ravintolaan, jossa tarjoiltiin kahvitus. Olin edellisenä päivänä ollut Hampurissa ostosreissulla, ja tätä juhlaa varten olin ostanut perusmustat avokkaat Pimkiestä (19,90 e) joista sain hirvittävät rakot varpaisiin. No sehän oli arvattavissakin, kun ostaa vähän halvemmat kengät. Mutta kuka sitten pystyy käyttämään näitä halppiskenkiä ilman rakkoja? (Mekko on myös samalla Hampurin reissulla ostettu H&M 19,95 ja hiuspanta Lindex)

Vaikka minulla oli näinkin vähän päällä, mitä kuvassa näkyy, olin silti läkähtyä kuumuuteen. Päivä oli todella hiostava ja arvioni mukaan lämpöasteita oli noin 30 celsiusta.




Huomenna alkaa mullakin koulu ja tietysti vähän jännittää. Onneksi herätys on silti vasta yhdeksän maissa. Tänä iltana myös Johannes, Eva ja minä saatiin omat karkkitöttöröt, tosin vähän pienemmät kuin ekaluokkalaiset. Suklaan ja karkin makuiset terveiset Suomeen.

die herzlichsten Grüsse

Vihdoinkin pääsin tietokoneen ääreen ja vieläpä muutaman kuvan kanssa. Poissa Suomesta olen tähän asti ollut vajaat kolme viikkoa. Älkää siis välittäkö, jos suomenkielen kirjoitustaitoni on vähän puutteellista.
Yhden viikon olen viettänyt Ranskassa, Atlantin rannalla loikoillen. Toisen viikon meloin "Saksa-perheeni" kanssa Loirea pitkin ja kolmas viikko on hurahtanut Saksassa paikkoihin tutustuen. Kuvia ja kerrottavaa siitä mitä ensimmäisinä viikkoina on tapahtunut, on paljon, mutta luulen, että kirjoittelen aina vähän kerrallaan ja laittelen kuvia sitä mukaa.

Lähtö oli todella raskas. Lentokentallä teki vain mieli juosta takaisin porttien läpi ja jäädä Suomeen. Mutta kuitenkin nyt on kaikki jo paljon paremmin. Oikeastaan kaikki on ollut super ihanaa! Sisarukset, vanhemmat, isoäitin (kaikki kutsuvat häntä "Oma", enkä edes tiedä hänen oikeaa nimeään) talo, melontareissu, Ranska, Pariisi ja Schwerin. Schwerin on siis kaupunki, jossa asun. Siitä aion vielä joskus kertoa tarkemmin.

Suoraan sanoen minulla oli paljon onnea, kun sain tämän perheen ensimmäisenä. Kaikki ovat todella musikaalisia ja laulavat yhdessä tai erikseen lähes tauotta. :) Samanikäinen siskoni on nimeltään Eva, ja hän lähtee valitettavasti parin viikon sisällä Argentiiniaan myöskin vuosivaihtoon. Veljeni on 15-vuotias, yliherttainen ja hauska. Valitettavasti hänellä ei aina ole tarpeeksi kärsivällisyyttä selostaa minulle uudestaan, mikä on saanut muut nauramaan. Mutta pidän hänestä silti. Lisäksi perheeseen kuuluu valkokirjava kissa nimeltä Minka ja perheen musta lammas eli musta koira nimeltä Toby.
Kuvassa viimeinen pala Suomen ilmatilaa.

Ei päästy tänään avaruuteen

Kuolen tässä varmaan parin päivän sisällä. Tylsyyteen.

Oon aika usein samaa mieltä matikanvihkoni kanssa.

Koulujen alun jälkeen päivät ovat vilahtaneet ohi ihan sumussa. Olen aika hyvin päässyt kiinni arkeen: herään, kiidän kouluun, istun tunneilla piirrellen kalenteriini (ja piirustuksien määrästä voi päätellä, että tämän jakson aineeni ovat TYLSIÄ), kiidän kotiin, syön, urheilen ja käyn nukkumaan. Joissain väleissä voin myös käväistä koneella tai päivästä riippuen tehdä vähän läksyjä, mutta tuon viimeiseksi mainitun kohdalla olen aina ollut vähän laiska...

Eilistä normipäivää (millanen päivä sulla on huomen...) piristi kuitenkin tekstari Suomalaiselta Kirjakaupalta jossa sanottiin tilaukseni saapuneen kauppaan. Kipitinkin vielä saman päivän aikana hakemaan Wreck This Journalin itselleni, ja oi vitsi tuo on kiva! Kirja sisältää siis parisataa sivua täynnä erilaisia tehtäviä, esim. kirjan postittaminen itselle, tiputtaminen jostain korkealta ja tuhriminen erilaisilla aineilla - eli toisinsanoen täysin sopiva kirja minulle.

Yritin kuvata biisiä, jota kuuntelin kuvatessani näitä kuvia... Ja feilasin pahasti.

♥ Tanja